Kirjasuositus – ja sillä siisti

(// This post only in Finnish)

Elina Alasantie Joka kodin raivausopas. Paasilinna 2016.

Ahdistaako kodin tavarapaljous ja epäjärjestys? Käytätkö päivittäin aikaa siihen, että etsit kadoksissa olevia tavaroita? Haluatko ymmärtää syitä siihen, miksi täytämme rakkaat kotimme tarpeettomalla tavaralla? Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen kyllä, suosittelen tarttumaan Elina Alasentien Joka kodin raivausoppaaseen!

Olen itse hiljattain läpikäynyt suuren elämänmuutoksen; hankkiuduin eroon valtaosasta omistamastani irtaimistosta. Luin siis Alasentien raivausoppaan auttamattomasti jälkijunassa, mutta toisaalta pystyin peilaamaan lukemaani omaan jo päättyneeseen tavarakaaoksen taltuttamiseen.

Joka kodin raivausoppaan kirjoittanut Elina Alasentie on ammattijärjestäjä ja ympäristötieteilijä. Kirjassa lähdetään kaaoksen (joka tarkoittaa eri henkilöille hyvin eri asioita) rakenteellisista syistä eli aivan peruskäsitteistä. Alasentien tyyli on armollinen kaikille meille tavarapaljoudesta kärsiville. “Syyllinen” ei ole yksittäinen ihminen, vaan vaikuttavia tahoja ovat kulutusyhteiskunta, biologia (keräilijägeenit) ja yhteisöllisyys (niukkojen aikojen perintö). Kirja auttaa ymmärtämään nykyihmisen kompleksista suhdetta tavaroihin. Lisäksi kirjassa käydään läpi lukuisia tavarapaljouden haittoja psykologisista (esim. ahdistuneisuus) fyysisiin (esim. huono sisäilma -> hengityselinsairaudet).

Alasentie muistuttaa, kuinka sen sijaan että hankittaisiin yhä suurempia koteja ja lisävarastotilaa, tulisi keskittyä tavaramäärän pienentämiseen. Itselleni tämä on ehkä se tärkein näkökulma: ympäristön ja luonnonvarojen kannalta olisi suotavaa asua nykyistä pienemmissä kodeissa. Omien havaintojeni pohjalta siihen ei ole muuta tietä kuin radikaalisti vähentää tavarapaljoutta kotitalouksissa. Tavarakaaos on voimakas vastustaja ja vaikea kukistaa. Alasentie muistuttaakin mahdollisuudesta ottaa ystävä tai alan ammattilainen, ammattijärjestäjä, mukaan raivausoperaatioon.

Kirjaa voi käyttää joko inspiroimaan omaa raivausurakkaa, poimia aihealueista itselle ajankohtaiset tai seurata yksityiskohtaisia käytännön ohjeita askel askeleelta. Alasentie johdattaa raivaajakokelaan prosessin läpi osuvin esimerkein napakalla ja hauskalla otteella. Pidin kirjan rakenteesta; jokaisen teeman jälkeen on muutama kysymys, joiden on tarkoitus haastaa lukija miettimään kyseistä raivauskohdetta omassa elämässään. Vastaamalla mielessään esitettyihin kysymyksiin voi saada yllättäviä ahaa-oivalluksia.

Kokemukseni mukaan työlään raivaamisesta, ja omalla kohdallani lähes kaikesta irtaimistosta luopumisen, teki juuri päätöksenteko. Alasentiekin kirjoittaa nimenomaan päätöksentekoprosessin raskaudesta: yhden raivaushetken aikana aivot joutuvat tekemään jopa satoja päätöksiä. Itse en olisi henkilökohtaisesti uskonut näennäisesti pienien päätösten tekemisen ottavan niin lujille, mutta päätösten suuri määrä uuvutti ajoittain äärirajoille. Luopuminen vie paljon energiaa. Turnauskestävyys lopahti omassa projektissani viimeisinä päivinä ja se näkyi siinä, etten enää osannut luopua tavarasta. Kirjassa muistutetaankin aiheellisesti raivaamisesta levänneenä ja verensokerin ollessa kohdillaan.

Kodin raivauksessa iso rooli on itselle tarpeettoman tavaran joko myyminen, lahjoittaminen tai hävittäminen. Alasentie käy kirjassa läpi eri vaihtoehtoja ja oman kokemukseni mukaan kannattaakin uhrata aikaa siihen, että löytää itselle sopivimman ja “kivuttomimman” tavan päästä tavarasta eroon. Itselleni myynti-ilmoitusten teko nettikirpputoreille tuntui liian vaivanloiselta, toisaalta olinkin myymässä/lahjoittamassa niin suurta tavaramäärää, ettei se olisi ollut mielekästä. Jos asumispaikkakunnaltasi löytyy kirpputori, joka tarjoaa provisiomyyntipöytiä (kirpputori hoitaa hinnoittelun & esillepanon ja veloittaa siitä esim. 50% myyntituloista), kannattaa harkita vakavasti. Minulle se oli vaivaton ja nopea tapa saada tavarat kiertoon.

Yhdyn Alasentien ajatukseen siitä, että totaalikieltäytymisen sijaan tulisi harjoittaa kriittisyyttä jokaista uutta hankintaa kohtaan. Olen itse pyrkinyt jo useamman vuoden ostamaan vain sitä mitä tarvitsen, en sitä mitä haluan. Eräs tuttuni haastoi minut hiljattain uudelle tasolle: hän kertoi isästään joka ostaa vain tavaroita, joita ilman hän ei kerta kaikkiaan pystyisi elämään. Siinä seuraavien vuosien tavoite!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s